Lähtötunnelmia

Huhhuh, viimeistä viikkoa viedään! Vaikka aika on mennyt nopeasti, en silti lähde allekirjoittamaan kaikkia kliseitä siitä kuinka syksyn pituinen vaihto on kuin pitkä loma vaan ja eihän sitä ehdi edes huomaamaan kun se on jo ohi. Neljä kuukautta on kuitenkin tarpeeksi pitkä aika, jotta ehtii perustamaan kokonaisen uuden elämän ja ihmissuhdeverkoston, vakiinnuttamaan arkirutiinit, ja löytämään oman paikkansa ja lokeronsa tässä kaupungissa, koulussa ja kulttuurissa. Paluu Suomeen tuntuu siksi kenties jopa vaikeammalta kuin muutto tänne, sillä tällä kertaa jätän taakse monia asioita joita en saa enää takaisin.

On ilmiselvää, että jään ikävöimään monia ihmisiä ja kavereita joita täällä on tullut hankittua, enpä siis nyyhki siitä enempää. Mutta tässä muutamia vähemmän ilmiselviä arkipäivän asioita joita tulen kaipaamaan:

• Päivittäistä vähintään 45 minuutin kävelyannosta (20-25 min suuntaansa kampukselle, ja joinain päivinä parikin kertaa tulee tuota väliä sahattua)
• Tesco-ruokakauppaketjua. Tämä on ihan kuin K-ketju Suomessa, eri kokoluokkineen (lähikauppa Tesco Metro vs. megalomaaniset Citymarket-henkiset Tescot) ja ketjun omine Tesco Value -tuotteineen (Pirkka!). Myös valikoimaltaan hyvin k-kauppamainen <3
• Halpoja hintoja. Kaikki päivittäistavarat (myös meikit ja shampoot) ovat selkeästi halvempia, erityisesti soijatuotteiden hintoja jään kaipaamaan :/
• Sitä että tapaa jatkuvasti uusia, kivoja, seikkailunhaluisia ihmisiä, ja vieläpä eri maista. Suomessakin tapaa toki, mutta ei ihan yhtä tiiviillä tahdilla.
• Suitable for vegetarians -merkintöjä tuotteissa. Helpottavat kasvissyöjän elämää aika kovasti, täällä laitetaan näkyvä merkintä ihan kaikkeen lihattomaan, jopa mehupurkkeihin ja makaronipaketteihin yms.
• Yliopiston kirjastoa, jossa on tullut vietettyä hyvin paljon aikaa. Johtuneeko sitten siitä, että yliopistolla kaikki muu menee kiinni siinä kuuden maissa, mutta kirjasto se vaan on auki joka päivä aamuseitsemästä kahteen yöllä.
• Yleistä kiireettömyyttä ja rauhallista arkea :D Suomessa on aina hirveän monta rautaa tulessa, on mm. koulu, speksi, monta kaveripiiriä, kiltatapahtumat, BEST ja yleensä vielä osa-aikatöitäkin aikatauluun mahdutettavana. Täällä sen sijaan on vaan koulua (joka sekin on paljon kevyempää kuin kotona), kerran viikossa tanssi ja silloin tällöin bileitä ja illanviettoja. Olen jopa tutustunut uuteen käsitteeseen nimeltä vapaa-ilta, jolloin ei ole mitään ohjelmaa kalenterissa eikä edes kouludeadlineja lähimailla, ja on pitänyt ihan yrittää keksiä jotain tekemistä ettei tylsistyisi.
• International Societyn tapahtumia, erityisesti upeita viikonloppuretkiä Skotlannin ihaniin pikkukaupunkeihin ja maaseudun jylhiin maisemiin.
• Skottikulttuuria kaikkine pienine yksityiskohtineen (kiltit, ceilidhit, highlands-tanssi, murre, viski, irn bru, haggis, säkkipillimusiikki, maaseutu, jne.) ja skottien ylpeyttä siitä. Tämä valtava kansallisylpeys ei voi olla jättämättä jälkeään vieraileviin asukkaisiinkaan, ja itse esimerkiksi huomauttelen nykyään varsin kärkkäästi jos joku puhuu esimerkiksi Englannista tai briteistä viitaten vaihtoympäristööni. Tämä on maa nimeltä Skotlanti, ja ihmiset täällä ovat skotteja, piste :D

Aiemmin kommentoimaani lumiasiaan liittyen: viime viikolla lunta tulikin sitten viimein oikein kunnolla, ihan kunnon kinoksia. Aluksi oli asiasta erittäin iloinen ja naureskelin sille kuinka ihmiset ovat lumesta niin tolaltaan ja kuinka koulumatkalla saa harva se päivä työnnellä hangessa kesärenkailla sutivia autoja liikkeelle. Pian kuitenkin karu totuus lumen lamauttavasta vaikutuksesta iski omaankin arkeeni, kun Glasgown lentokenttä suljettiin ja juuri silloin vierailemaan tulossa olevan siskoni jäi jumiin Lontoon kentälle. Kun hän lopulta ikuisuuden vieneen junamatkan jälkeen pääsi perille, eivät bussit ja taksit Glasgowssa kulkeneet, monet kaupat olivat kiinni ja ravintolassa johon menimme olimme ainoat asiakkaat. Yliopisto suljettiin keskiviikoksi ja torstaiksi ja yksi tenteistäni näin ollen peruuntui, uusintatentti on tietenkin vasta tammikuussa jolloin en enää ole Glasgowssa :/ Jotenkin tuli aika avuton olo tässä kaupungissa jossa mihinkään ei pystynyt liikkumaan eikä oikein uskaltanut luottaa mihinkään aukioloihin, onneksi omat jalat ja talvikengät sentään toimivat. Nyt tilanne on jo helpottunut enimmän lumen sulettua, mutta toivon ettei koko loppuaikana sataisi enää yhtään hiutaletta koska lähtöpäivän aamuna on vaan pakko saada taksi keskustaan valtavan tavaramäärän takia.

Odotan kyllä jo hirmuisesti kaikkea mitä Suomessa on vastassa, varsinkin kaikkien ihmisten näkemistä ja kunnon suomalaista joulua. Saunaan on myös pakko päästä niin pian kuin mahdollista, neljän kuukauden tauko on liikaa :D Suomeen tultua pitäisi saman tien alkaa pakkaamaan kamoja ja muuttaa uuteen kotiin, levähtää pari päivää uuden vuoden jälkeen ja sitten käynnistyykin jo speksikevät, jota en muuten millään malta odottaa! On se ihanaa palata kotiin kun tietää että sielläkin on kaikkea kivaa, turha siis murehtia tuleeko ikävä Skotlantiin ennen kuin on sen aika :)