Lähtötunnelmia

Huhhuh, viimeistä viikkoa viedään! Vaikka aika on mennyt nopeasti, en silti lähde allekirjoittamaan kaikkia kliseitä siitä kuinka syksyn pituinen vaihto on kuin pitkä loma vaan ja eihän sitä ehdi edes huomaamaan kun se on jo ohi. Neljä kuukautta on kuitenkin tarpeeksi pitkä aika, jotta ehtii perustamaan kokonaisen uuden elämän ja ihmissuhdeverkoston, vakiinnuttamaan arkirutiinit, ja löytämään oman paikkansa ja lokeronsa tässä kaupungissa, koulussa ja kulttuurissa. Paluu Suomeen tuntuu siksi kenties jopa vaikeammalta kuin muutto tänne, sillä tällä kertaa jätän taakse monia asioita joita en saa enää takaisin.

On ilmiselvää, että jään ikävöimään monia ihmisiä ja kavereita joita täällä on tullut hankittua, enpä siis nyyhki siitä enempää. Mutta tässä muutamia vähemmän ilmiselviä arkipäivän asioita joita tulen kaipaamaan:

• Päivittäistä vähintään 45 minuutin kävelyannosta (20-25 min suuntaansa kampukselle, ja joinain päivinä parikin kertaa tulee tuota väliä sahattua)
• Tesco-ruokakauppaketjua. Tämä on ihan kuin K-ketju Suomessa, eri kokoluokkineen (lähikauppa Tesco Metro vs. megalomaaniset Citymarket-henkiset Tescot) ja ketjun omine Tesco Value -tuotteineen (Pirkka!). Myös valikoimaltaan hyvin k-kauppamainen <3
• Halpoja hintoja. Kaikki päivittäistavarat (myös meikit ja shampoot) ovat selkeästi halvempia, erityisesti soijatuotteiden hintoja jään kaipaamaan :/
• Sitä että tapaa jatkuvasti uusia, kivoja, seikkailunhaluisia ihmisiä, ja vieläpä eri maista. Suomessakin tapaa toki, mutta ei ihan yhtä tiiviillä tahdilla.
• Suitable for vegetarians -merkintöjä tuotteissa. Helpottavat kasvissyöjän elämää aika kovasti, täällä laitetaan näkyvä merkintä ihan kaikkeen lihattomaan, jopa mehupurkkeihin ja makaronipaketteihin yms.
• Yliopiston kirjastoa, jossa on tullut vietettyä hyvin paljon aikaa. Johtuneeko sitten siitä, että yliopistolla kaikki muu menee kiinni siinä kuuden maissa, mutta kirjasto se vaan on auki joka päivä aamuseitsemästä kahteen yöllä.
• Yleistä kiireettömyyttä ja rauhallista arkea :D Suomessa on aina hirveän monta rautaa tulessa, on mm. koulu, speksi, monta kaveripiiriä, kiltatapahtumat, BEST ja yleensä vielä osa-aikatöitäkin aikatauluun mahdutettavana. Täällä sen sijaan on vaan koulua (joka sekin on paljon kevyempää kuin kotona), kerran viikossa tanssi ja silloin tällöin bileitä ja illanviettoja. Olen jopa tutustunut uuteen käsitteeseen nimeltä vapaa-ilta, jolloin ei ole mitään ohjelmaa kalenterissa eikä edes kouludeadlineja lähimailla, ja on pitänyt ihan yrittää keksiä jotain tekemistä ettei tylsistyisi.
• International Societyn tapahtumia, erityisesti upeita viikonloppuretkiä Skotlannin ihaniin pikkukaupunkeihin ja maaseudun jylhiin maisemiin.
• Skottikulttuuria kaikkine pienine yksityiskohtineen (kiltit, ceilidhit, highlands-tanssi, murre, viski, irn bru, haggis, säkkipillimusiikki, maaseutu, jne.) ja skottien ylpeyttä siitä. Tämä valtava kansallisylpeys ei voi olla jättämättä jälkeään vieraileviin asukkaisiinkaan, ja itse esimerkiksi huomauttelen nykyään varsin kärkkäästi jos joku puhuu esimerkiksi Englannista tai briteistä viitaten vaihtoympäristööni. Tämä on maa nimeltä Skotlanti, ja ihmiset täällä ovat skotteja, piste :D

Aiemmin kommentoimaani lumiasiaan liittyen: viime viikolla lunta tulikin sitten viimein oikein kunnolla, ihan kunnon kinoksia. Aluksi oli asiasta erittäin iloinen ja naureskelin sille kuinka ihmiset ovat lumesta niin tolaltaan ja kuinka koulumatkalla saa harva se päivä työnnellä hangessa kesärenkailla sutivia autoja liikkeelle. Pian kuitenkin karu totuus lumen lamauttavasta vaikutuksesta iski omaankin arkeeni, kun Glasgown lentokenttä suljettiin ja juuri silloin vierailemaan tulossa olevan siskoni jäi jumiin Lontoon kentälle. Kun hän lopulta ikuisuuden vieneen junamatkan jälkeen pääsi perille, eivät bussit ja taksit Glasgowssa kulkeneet, monet kaupat olivat kiinni ja ravintolassa johon menimme olimme ainoat asiakkaat. Yliopisto suljettiin keskiviikoksi ja torstaiksi ja yksi tenteistäni näin ollen peruuntui, uusintatentti on tietenkin vasta tammikuussa jolloin en enää ole Glasgowssa :/ Jotenkin tuli aika avuton olo tässä kaupungissa jossa mihinkään ei pystynyt liikkumaan eikä oikein uskaltanut luottaa mihinkään aukioloihin, onneksi omat jalat ja talvikengät sentään toimivat. Nyt tilanne on jo helpottunut enimmän lumen sulettua, mutta toivon ettei koko loppuaikana sataisi enää yhtään hiutaletta koska lähtöpäivän aamuna on vaan pakko saada taksi keskustaan valtavan tavaramäärän takia.

Odotan kyllä jo hirmuisesti kaikkea mitä Suomessa on vastassa, varsinkin kaikkien ihmisten näkemistä ja kunnon suomalaista joulua. Saunaan on myös pakko päästä niin pian kuin mahdollista, neljän kuukauden tauko on liikaa :D Suomeen tultua pitäisi saman tien alkaa pakkaamaan kamoja ja muuttaa uuteen kotiin, levähtää pari päivää uuden vuoden jälkeen ja sitten käynnistyykin jo speksikevät, jota en muuten millään malta odottaa! On se ihanaa palata kotiin kun tietää että sielläkin on kaikkea kivaa, turha siis murehtia tuleeko ikävä Skotlantiin ennen kuin on sen aika :)

Talvi jee lunta!

Vaikuttaa siltä että saapui se kunnon talvi vihdoin tänne Brittein saarillekin asti. Viikonloppuna lämpötilat painuivat miinukselle ja satoi ihan kunnon lumipeite. Minä olen asiasta tietenkin ihan innoissani, kaikki näyttää niin paljon nätimmältä ja jouluisemmalta nyt! Muuten yhteiskunta on tietysti suurissa vaikeuksissa tämän äärimmäisen vaarallisen sääilmiön johdosta, junat eivät meinaa kulkea, bussit ovat myöhässä ja autot ajavat (kerrankin) etanavauhtia kesärenkaillaan. Nämä eivät täällä ole vielä ihan tajunneet että talvirenkaat voisivat olla aika pop tai kaduille voisi edes levittää vähän hiekkaa tai suolaa pahimpien ongelmien välttämiseksi.

Viime viikonloppuna kävin kolmen päivän vierailulla naapurimaan puolella Irlannissa, ja täytyy kyllä suositella Dublinia kaupunkilomakohteena! Kylmästä ilmasta huolimatta kaupungissa oli kiva kävellä ympäriinsä, ja sään käydessä liian hyiseksi pyörimme ilmaisissa museoissa (mm. National History Museum, National Art Gallery ja Natural History Museum olivat kaikille ilmaisia). Myös lämminhenkisiä irkkupubeja oli joka kulmassa, joten ruokaa ja lämmintä juotavaa ei tarvinnut juuri etsiskellä. Hostellimme oli kätevästi kuuluisan Temple Bar -alueen kulmassa, ja illalla tuli katsastettua pari mukavaa paikkaa, joissa soitettiin liveirkkumusiikkia ja tarjoiltiin Guinnessia. Tykkäsin pubien tunnelmasta, siellä oli sekä vanhempaa että nuorempaa porukkaa iloisesti sulassa sovussa keskenään ja tunnelma oli rento, eikä Glasgown puolella suosittuja superlyhyitä minihameita ja överimeikkejä näkynyt. Dublinin vierailussa oli kyllä surullisetkin puolensa, kaduilla näkyi hyvin paljon kerjäläisiä ja katutaitaiteilijoita, jotka olivat menettäneet kaiken taantuman takia ja lauantaina kaupungissa oli 10 000 ihmisen mielenosoitus hallituksen säästötoimia vastaan. Irlantilaisilla tuntuu kuitenkin olevan peruspositiivinen ja iloinen elämänasenne, joten toivotaan että se talouskin siitä lähtisi pian taas nousuun.

Hostellissa tuli muuten käytyä mielenkiintoinen keskustelu kanadalaisen tyypin kanssa eurooppalaisen ja amerikkalaisen kulttuurin eroista. Itsestäänselväähän on, että amerikkalainen kulttuuri rohkaisee käsittämättömällä roskaruoka- ja turhaketarjonnalla ihmisiä elämään epäterveellisesti, lihottavasti ja epäympäristöystävällisesti, mutta en ollut tullut ajatelleeksi että tapa jolla elinympäristö on suunniteltu voisi vaikuttaa samalla tavalla yhtä paljon. Kanadalainen tyyppi selitti kuinka heitä hämmästytti ensimmäistä kertaa euroopassa vierailevina kaikkien asioiden pienuus: kuinka autot, oviaukot, kylpyhuoneet, sängyt (ja tietenkin ihmiset) ovat kaikki niin kovin pienikokoisia. Heilläpäin moinen ei kuulemma ole mahdollista, koska monet ihmiset eivät mahtuisi liikkumaan ja olemaan tällaisessa ympäristössä suuren koonsa takia. Jotenkin ajatuksena todella sairasta, että kaikkea on suurennettava muutamalla prosentilla sen takia että ihmiset syövät itsensä niin suuriksi. Ja sitten on pakko ajaa niillä valtavilla maastureilla ja elää valtavissa energiasyöppötaloissa joissa kylpyhuoneet ovat meikäläisten olohuoneiden kokoisia. Euroopassa se tila loppui kesken jo niin kauan aikaa sitten että täällä asioiden suunnittelulle on vähän erilaiset perusteet.

Seuraavaksi onkin vuorossa tiukkaa tenttikertausta loppuvaihdon ajan, joskin toki sekaan mahtuu myös yksi sisarvierailu! Ajatukset alkavat kyllä olla jo vähän keväässä ja speksissä ja kaikissa kivoissa ihmisissä ketä Suomessa odottaa, mutta nyt pitää yrittää toisaalta nauttia kaikesta täällä olevasta niin kauan kuin tätä kestää!

Marraskuuta

Eipä ole tullut taas vähään aikaan kirjoitettua. Suurin syy tähän lienee se, että eläminen täällä on muuttunut jo niin normaaliksi ja arkipäiväiseksi, ettei koe tarvetta kirjoitella ihan jokapäiväisistä jutuista enää. Eipä se elämä täällä missään vaiheessa niin suuresti ole Suomesta edes poikennut, kun kohtuullisen samanlaisessa kulttuurissa eletään kuitenkin :)

Koulurintamalla on viime aikoina pitänyt kiirettä, paljon esseitä ja assignmentteja palautettavana. Ensi viikolla on People at Work -kurssin toinen välikoe, johon pitäisi alkaa tässä valmistautumaan. Ensimmäinen koe oli jo lokakuun puolella, testitilanne on konseptina aika hullu, sillä välikoe kestää 45 minuuttia ja koostuu 60 monivalintakysymyksestä, 8 "yhdistä parit" -kysymyksestä ja 32 "True/false"-kysymyksestä, ja oikeat vastaukset pitää kiireessä sohia ylppärihenkiselle, koneluettavalle liuskalle pehmeällä lyijykynällä. Varsinkin näin ei-natiiville kysymysten lukeminen jo pelkästään meinaa viedä tuon lyhyen 45-minuuttisen, joten ajattelulle ei jää yhtään aikaa. Eka testi meni kuitenkin erittäin hyvin, katsotaan miten käy toisen kanssa.

Tähän mennessä alkaa olla Skotlanti aika hyvin sahattu ristiin rastiin, ja olen aika tyytyväinen siihen kuinka paljon tässä ajassa on ehtinyt nähdä paikkoja, pääasiassa kiitos International Societyn järkkäämien viikonloppuretkien. Upeita maisemia ja paikkoja täällä on kyllä! Kesällä suunnitellut vierailut Englannin puolelle ovat nyt jääneet vähemmälle, mutta ehtiihän sinne joskus myöhemminkin. Marraskuun lopulla on tiedossa vielä reissu Dubliniin parin estonialaisen tytön kanssa, pääsee taas käymään euroalueella pitkästä aikaa :D

Alkuviikkojen uusien ihmisten tulva on nyt aika hyvin vaimentunut, enää ei tarvi opetella joka viikko kymmentä uutta nimeä, mikä on ihan positiivista. Uusia tyyppejä tulee toki silti tavattua, mutta järkevämmissä määrissä. ISoc ei kyllästy järkkäämään bileitä ja tapahtumia joten tekemistä ja ihmisiä riittää. Yksi parhaista kokemuksista viikonloppuretkien lisäksi täällä on ollut Halloween, joka oli Suomen vastaavaan ehkä about korotettu potenssiin sata. Skotit oikeasti pukeutuivat aivan käsittämättömiin asuihin, joita oli valmisteltu viikkokaupalla ja jotka olivat niin yksityiskohtaisia ja viimeisteltyjä ettei tuttujakaan ihmisiä tunnistanut bileissä. Halloween myös kesti pidempään, torstaina olivat ekat bileet ja niitä olisi kovasti ollut tarjolla koko viikonlopun ajan, mikä myös selittää osaltaan pukuihin panostamisen, kun samaa asua voi käyttää useamman illan.

Olen innolla lukenut uutisia Suomen ekoista lumisateista, sillä täällä vesitihkussa sitä alkaa jo vähän kaivata oikeaa talvea. Lieneekö sitten sateen syytä, mutta en ole vielä saanut yhtääm joulufiilistä aikaiseksi, vaikka Suomessa se yleensä iskee tuossa lokakuun lopulla jo :P Täällä koristeet ja joulutuotteet toki tulivat kauppoihin jo about kuukausi sitten, mutta kun se totaalipimeys ja talvikeli puuttuu niin en pysty saamaan sitä oikeaa fiilistä vielä, mutta ehkä se tulee myöhemmin. Assosioin myös jouluun tällä hetkellä kotiinpaluun, joka tällä hetkellä tuntuu surulliselta, koska joudun jättämään taakse aika paljon asioita täällä. Toki on paluun yhteydessä ihanaa nähdä ihmisiä ja asioita joita ikävöin Suomessa, mutta se tarkoittaa myös joistain asioista luopumista lopullisesti. Turha kuitenkaan miettiä sitä vielä, kun on kuitenkin about viisi viikkoa jäljellä :)

Puoliväli häämöttää

Hassua ajatella, että ihan kohta on jo vaihto puolessavälissä. Jouluunkin on enää about kaksi kuukautta! Mutta olihan se koko ajan tiedossa ettei tämä vaihtosyksy mikään hurjan pitkä ole. Kauheasti on kuitenkin jo näinäkin viikkoina ehtinyt tekemään ja kokemaan, ja vielä on paljon edessä :) Ajankulun huomaa oikeastaan parhaiten siitä, että nyt alkaa jo oikeasti olla vähän ikävä jotain juttuja ja monia ihmisiä Suomessa, mutta en aio antaa koti-ikävälle liikaa periksi :D Onneksi täällä riittää kaikkea kivaa puuhaa pitämään sen varsin tehokkaasti loitolla.

Viime viikonloppu vierähti taas International Societyn viikonloppureissulla, tällä kertaa kohteena oli Isle of Skye. Ajeltiin kyseiselle saarelle Highlands-alueen läpi, ja täytyy sanoa että skottikukkulat on kyllä aika upeita! Valitettavasti vuorten mahtavuus ei oikein kameralle tallentunut kauhean hyvin, vaikka lauantaina aurinkoinen ilma olikin, nämä maisemat on selvästi sellaisia jotka pitää kokea itse paikan päällä. Itse Isle of Skyeta kierreltiin enemmän sunnuntaina, jolloin oli harmillisesti sateinen aamu (mikä aina tekee maisemista vähemmän edustavat ja enemmän sumuiset), mutta hienoa saarta oli nähdä silti. Iltapäiväksi säät paranivat ja silloin saimme tutustua Loch Nessin kuuluisiin rantoihin (en edes yritä heittää mitään monsteriläppää) ja Invernessin kaupunkiin, molemmat oikein viehättäviä. Nyt on ainakin kaikki tärkeimmät must see -skottikohteet nähty :)

En ole tainnut vielä kertoa, miten olen jatkanut tanssiharrastusta täällä. Yliopistolla on tanssiyhdistys nimeltä Glasgow University Dance Company, joka järkkää koreografiatunteja vaikka kuinka monen eri tanssityylin alla. Lukukauden aluksi oli kaikille avoin Taster Session, jossa esiteltiin lyhyesti jokainen tunti ja koreografi, ja kerättiin ihmisiltä viisi lempparikoreografiaa, joihin haluaisi osallistua. Näiden perusteella sitten jokainen pääsi kolmeen-neljään ryhmään mukaan. Harkkoja yhdellä koreografialla on aina kerran viikossa. Itse olen nyt käynyt pari kertaa nykytanssiryhmässä, bollywoodryhmässä ja ehkä mielenkiintoisimpana highlands-tanssityylin ryhmässä. Highlands on siis skotlantilainen tanssityyli, jossa hypitään paljon ja joka keskittyy muutenkin jalkojen liikkeeisiin suurimmaksi osaksi, se on yllättävän vaikeaa! Aika hyvän kuvan saa esimerkiksi tästä videosta: http://www.youtube.com/watch?v=_A9PEuSimL8&feature=related

Olen muuten yrittänyt täällä seurata Suomen uutisia ja tapahtumia, mutta jotenkin asioista tulee erilainen fiilis kun ne eivät koske välittömästi omaa arkea. Tällä hetkellä suurin osa tkk-mailiboksiin tulevista maileista on lähinnä spammia asioista joihin en pysty osallistumaan. Kaikki juorut ja facebookin ja hs.fi:n takana tapahtuvat asiat jäävät myös kuulematta :/ On kummallista seurata esimerkiksi Athenen tapahtumia sivusta käsin tietämättä oikeasti että mitä siellä tapahtuu. Välillä on myös vähän teknisiä ongelmia: olen nyt aika monena päivänä yrittänyt asuntolan surkean nettiyhteyden yli katsoa Yle Areenasta kohuttua Homoilta-videota, mutta olen päässyt vain puoleenväliin ja sinnekin asti vain kovasti pätkivänä videona.

Trip to Aberdeen

Kotiuduin eilen illalla Aberdeenin viikonloppureissulta, jonka International Society järjesti jäsenilleen huokeaan 50 punnan hintaan. Tähän summaan sisältyi kuljetukset ja pysähdykset matkan varrella Dundeessa, Stoneheavenissa, Perthissa ja Stirlingissa, yöpyminen hostellissa, päivällinen, aamiainen, bileet hostellissa&jatkot baarissa sekä tietysti paljon uusia tuttavuksia ja hienoja kokemuksia! Nämä ISocin järkkäämät viikonloppuretket ovat ihan käsittämättömän suosittuja, lipunmyyntitilaisuuksiin on pakko mennä pari tuntia etukäteen jonottamaan mikäli haluaa saada lipun ostettua, eikä ihme, sillä reissut ovat todella halpoja verrattuna kaikkeen sisältöön jonka sillä hinnalla saa.

Bussi starttasi lauantaiaamuna kello 9 yliopiston pääportilta, ja suuntasimme kohti Dundeeta, joka on pieni kaupunki Skotlannin koillisrannikolla, matkalla sinne katsastimme yhden Skotlannin kuuluisimmista silloista (Forth Rail Bridge), joka legomaisen olemuksensa ansiosta toi mieleen lähinnä jonkin tietokonepelin kultaiselta kasikytluvulta. Dundeen pysähdys oli lyhyt, ja lähinnä ehdimme nähdä kaupungista paikallisen Starbucksin ja Subwayn. Seuraava pysähdys Stoneheavenissa oli sen sijaan antoisampi, bussi vei meidät meren rannalla sijaitsevalle korkealle jyrkänteelle, jolla oli jonkin varmaan-joskus-kauan-sitten-erittäin-tärkeän-ja-mahtavan linnan rauniot. Maisemat kuohuvine vaahtopäineen ja vehreine nurmikenttineen olivat aivan käsittämättömän upeita, juuri tällaisten paikkojen takia Skotlantiin tullaan vaihtoon (tsekkaa kuvat sivupalkin kuvalinkin takana!).

Seuraavaksi siirryimme reissun pääkohteeseen Aberdeeniin, jossa majoituimme erittäin kodikkaaseen ja mukavaan hostelliin ennen keskustaan siirtymistä. Jos muuten täytyy kuvata Aberdeenia yhdellä sanalla, se on "harmaa". Joka ikinen talo Aberdeenissa on samaa vaaleanharmaata sävyä, en tiedä onko siellä värit lailla kielletty vai miksi näin. Muuten arkkitehtuuri oli kyllä ihan hauskannäköistä.

Keskustassa asiaankuuluvasti tarkastimme paikallisen Starbucksin vilkaisuamme ensin hieman merenrantaa ja pääkatua. Kiertelimme myös kansainvälisyysteemaisilla markkinoilla, siellä oli vieri vieressä kojuja joilla myytiin eri maiden tyypillisiä herkkuja ja tuotteita. Hollantilaiset hamstrasivat innoissaan keksejä ja muuta vastaavaa oman maansa kojulta. Myös Suomen koju löytyi, mutta valitettavasti tarjonta oli varsin villapaita- ja turistikrääsäpainotteista, joskin ylihintaisia Lapin Kulta- ja Karhutölkkejä oli myös myynnissä. Illalla, ennen klubille siirtymistä, pelailimme hostellissa Trivial Pursuitia, joka sattui olemaan vuoden 1983 Genius-painos! Hieman oli painoksesta johuten vaikeita kysymyksiä, ja yhteen peliin vierähtikin lähemmäs kolme tuntia :D

Sunnuntaina vuorossa oli lisää Aberdeenin kiertelyä (vanha kaupunki yliopistoineen ja lisää harmaata keskustaa), sekä pikainen lounasvierailu pikkukaupunki Perthiin. Perthissä olisi ollut kiva kierrellä vähän pitempäänkin, kaupunki oli varsin nätin ja idyllisen oloinen, mutta ehdimme jälleen lähinnä etsiä hyvän kahvilan ja lounastaa siellä, kunnes piti jo palata bussille. Viimeisenä paluumatkalla käväisimme katsastamassa Stirlingin Wilhelm Wallace -monumenttia lähietäisyydeltä, ihan kiva tornihan se edelleen oli läheltäkin nähtynä (pari viikkoa sitten tosiaan ihailin sitä kauempaa Stirlingin linnasta käsin).

Reissu oli todellakin hintansa väärti, oli todella hauskaa ja säätkin suosivat tällä kertaa melkein koko ajan! Bussin ikkunasta näki todella paljon Koillis-Skotlannin kuvankaunista maaseutua, ja monta monta lammasta ja lehmää. Oli myös kiva tavata taas monia uusia tyyppejä, uusia tuttavuuksia tuli tällä kertaa ainakin Ranskasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista, USAsta, Kanadasta, Saksasta ja Suomesta. Laitan tosiaan tuonne kuvasivulle muutamia kuvia katseltavaksi heti kun vain saan kuvien latauksen toimimaan tämän hitaan nettiyhteyden yli. Nyt odottamaan innolla parin viikon päästä toteutuvaa viikonloppumatkaa Isle of Skyelle, joka toimii samalla konseptilla ja on toivottavasti yhtä kiva!

Ostoskorivertailu ja eka koulupäivä

Viime viikonloppu vierähti Bulgariassa BEST-organisaation MoréJAM-tapahtumassa, ja täytyy sanoa että ensimmäisten syysmyrskyjen jälkeen Kitenin lähemmäs 30 astetta, hiekkaranta ja turkoosi meri tuntuivat aika kivoilta. Oli myös tosi kivaa nähdä kaikkia ihmisiä, joita viimeksi näki Sloveniassa heinäkuussa, mutta piti sieltä sitten kuitenkin tulla takaisin tänne ryhdistäytymään ja aloittamaan se varsinainen vaihto-opiskelu.

Ensimmäiset luennot ovat nyt takanapäin, ja taso vaikuttaa varsin samanlaiselta kuin TKK:llakin, eli vaihtelevalta. Jotkut luennoivat hyvin, toiset eivät. Täytyy vähän hehkuttaa, että paras luennoitsija tähän mennessä on itsellenikin tutun Organizational Behaviour -kirjan (Työpsykologian ja johtamisen perusteet -kurssin kirja) kirjoittaja Andrzej Huczynski, joka vetää vastaavaa kurssia täällä päässä mutta aika paljon paremmalla englannilla :D Tykkään myös kurssin How Computing Science Affects Your World -kurssin tädistä, joka vetää pienryhmäluentoja paljain jaloin ja opettelee kaikkien nimet ulkoa.

Tähän mennessä on jo ehtinyt tehdä varsin kattavaa kartoitusta paikallisten ruokakauppojen varusteluun ja asioihin jotka puuttuvat ja joita puolestaan ei löydy Suomesta. Näinkin pian on jo ehtinyt tulla ikävä seuraavia tuotteita:
- Kunnon leipä (yllätysyllätys!). Britit tuntuvat rakastavan tätä voileipä- ja toastkulttuuria minkä vuoksi suurin osa kaupassa myytävästä leivästä on valtavankokoisia höttöpaahtoleipäpaketteja. Joskus saattaa vähän olla jotain muutakin viljaa sotkettu sekaan mutta eipä se ihan vielä riitä suomalaisen leivän kuitutasoon tottuneelle.
- Normaali juusto. Skottiruokakaupan juustohyllystä löytyy lähinnä cheddaria eri kypsyysasteisena. Joku yksittäinen edam saattaa löytyä, mutta itse kaipaisin enemmän valikoimaa.
- Täysksylitolipurkka. Tähän mennessä olen löytänyt yhden purkan jossa ylipäänsä on ksylitolia, eikä siinäkään tarpeeksi.
- Soijarouhe, joka Suomessa on about tärkein proteiininlähde mulle. Itse asiassa onnistuin pitkällisen etsinnän jälkeen löytämään tätä yhdestä luontaistuotekaupasta keskustasta, mutta olisi kiva saada sitä myös vähän helpommin normikaupasta.

Tähän väliin täytyy huomauttaa, että mikään näistä jutuista mitä ei kaupasta löydy ei oikeasti aiheuta ongelmaa, olen tietenkin korvannut ne muilla jutuilla mitä täältä saa. Sitten positiivisten juttujen lista:
- Uudet tuotteet ylipäänsä. Itse olen juuri sellainen ihminen joka haluaa kokeilla kaikkia uutuustuotteita heti, joten hyllykaupalla uusia tuotteita on mulle aarreaitta ja haluaisin ehtiä kokeilemaan kaikkea :D
- Pienet sipsipussit. Täällä myydään hyvin paljon sellaisia ihan pieniä sipsipusseja, joissa määrä on sen kokoinen että sellaisen voi melko hyvällä omallatunnolla ostaakin. Makuvalikoima on myös ihan käsittämätön, ja näistä löytyy myös niitä "täysviljaisia" ja terveellisempiäkin vaihtoehtoja, toisin kuin leivässä.
- Viinit ruokakaupassa. Helpottaa vaan elämää suuresti jos pitää vaikka viini- ja juustoiltaa että kaiken saa samasta paikasta.
- Hintataso. Tämä yllätti mut positiivisesti. Johtunee punnan ja euron meille suotuisasta kurssista tällä hetkellä mutta suurin osa asioista on kaupassa jonkin verran halvempia kuin Suomessa. Hedelmät ja vihannekset ovat tosin täälläkin harmillisen kalliita, pitäisi ehkä muuttaa jonnekin tropiikkiin seuraavaksi että voisin syödä niitä niin paljon kuin haluaisin.

Arkielämän käytäntöjä ja lisää skottikulttuuria

Kävin ostamassa pyörän, kun välimatkat ovat sen verran pitkiä (koti-koulu 25 min, koulu-keskusta 20 min, koti-keskusta 30 min), että pyörä vähän helpottaa varmaan liikkumista. Tosin tästä ei voi olla kovin varma: Glasgossa ei juuri pyöräteitä harrasteta, ja liikennevaloja ja vilkasliikenteisiä teitä riittää, joten pyörällä eteneminen on varsin hidasta. Sain tästä jo vähän esimakua tänään kun toin pyörän kotiin ja pyöräilin tunnin miellyttävässä kaatosateessa. Pyörä sinänsä on mulle aivan liian pieni, miesten malli, vaihteet toimii hyvin epäselvästi ja jalkajarrut puuttuu mutta eiköhän sillä opi ajamaan!

Sain tänään opiskelijakortin ja marssin suoraa tietä kirjastoon katsomaan, löytyisikö sieltä iltatuntien (jolloin asuntolan netti jumittaa eniten) pelastukseksi lukemista. Kaunokirjallisuusosastoa ei löytynyt, mutta sen sijaan siellä on Junior Fiction -osio (lasten kirjoja), josta löytyi paljon kaikkea kivaa mm. Charles Dickensiä, Roald Dahlia ja Harry Pottereita. Syksy pelastettu!

Skottikulttuurin opettelu jatkui viikonloppuna haggismaistelun ja ceilidhin muodossa. Haggista söin itse tosin vain kasvisversiona, mutta se oli osattu tehdä hyvin samanlaiseksi kuin aito sisäelinmössö, jota lihaihmiset vetivät. Oli kyllä hyvää! Ceilidh (lausutaan keilidh) oli tanssijuhla, jossa bändi soittaa perinteistä skottimusaa ja väki tanssii kansantansseja. Suomalaisiin tanssitapahtumiin verrattuna innokkaita miespuolisia tanssijoita löytyi täällä enemmän (eli kovin monen tytön ei tarvinnut leikkiä miespartneria), ja itse tykkäsin tanssimisesta kovasti.

Yksi asia joka mua ja myös monia muita vaihtareita täällä harmittaa on kierrätyksen puute. Koitin mennä respaan kysymään että minne täällä voi viedä biojätteen niin sain vastaukseksi vain ettei sellaista paikkaa ole. Kaikki lasipurkit, paperit, biojätteet, metallit ja maitopurkit vaan samaan isoon roskalaatikkoon talon takana. Eikä tämä koske vaan meidän taloa, vaan tuntuu olevan yleinen käytäntö täällä :/

Lisää paikallisia omituisuuksia: yliopiston phuksit ovat kaikki about 17-18-vuotiaita. Tuli jo pieni ikäkriisi kun bileiden jonossa 20-vuotias opiskelija päivitteli sitä kuinka kaikki muut ympärillä ovat niin nuoria ja itse on jo vanha. Mikähän (pian) 22-vuotias on sitten? Onneksi sentään keskimääräinen vaihtari on vähän vanhempi :)