Kävin ostamassa pyörän, kun välimatkat ovat sen verran pitkiä (koti-koulu 25 min, koulu-keskusta 20 min, koti-keskusta 30 min), että pyörä vähän helpottaa varmaan liikkumista. Tosin tästä ei voi olla kovin varma: Glasgossa ei juuri pyöräteitä harrasteta, ja liikennevaloja ja vilkasliikenteisiä teitä riittää, joten pyörällä eteneminen on varsin hidasta. Sain tästä jo vähän esimakua tänään kun toin pyörän kotiin ja pyöräilin tunnin miellyttävässä kaatosateessa. Pyörä sinänsä on mulle aivan liian pieni, miesten malli, vaihteet toimii hyvin epäselvästi ja jalkajarrut puuttuu mutta eiköhän sillä opi ajamaan!
Sain tänään opiskelijakortin ja marssin suoraa tietä kirjastoon katsomaan, löytyisikö sieltä iltatuntien (jolloin asuntolan netti jumittaa eniten) pelastukseksi lukemista. Kaunokirjallisuusosastoa ei löytynyt, mutta sen sijaan siellä on Junior Fiction -osio (lasten kirjoja), josta löytyi paljon kaikkea kivaa mm. Charles Dickensiä, Roald Dahlia ja Harry Pottereita. Syksy pelastettu!
Skottikulttuurin opettelu jatkui viikonloppuna haggismaistelun ja ceilidhin muodossa. Haggista söin itse tosin vain kasvisversiona, mutta se oli osattu tehdä hyvin samanlaiseksi kuin aito sisäelinmössö, jota lihaihmiset vetivät. Oli kyllä hyvää! Ceilidh (lausutaan keilidh) oli tanssijuhla, jossa bändi soittaa perinteistä skottimusaa ja väki tanssii kansantansseja. Suomalaisiin tanssitapahtumiin verrattuna innokkaita miespuolisia tanssijoita löytyi täällä enemmän (eli kovin monen tytön ei tarvinnut leikkiä miespartneria), ja itse tykkäsin tanssimisesta kovasti.
Yksi asia joka mua ja myös monia muita vaihtareita täällä harmittaa on kierrätyksen puute. Koitin mennä respaan kysymään että minne täällä voi viedä biojätteen niin sain vastaukseksi vain ettei sellaista paikkaa ole. Kaikki lasipurkit, paperit, biojätteet, metallit ja maitopurkit vaan samaan isoon roskalaatikkoon talon takana. Eikä tämä koske vaan meidän taloa, vaan tuntuu olevan yleinen käytäntö täällä :/
Lisää paikallisia omituisuuksia: yliopiston phuksit ovat kaikki about 17-18-vuotiaita. Tuli jo pieni ikäkriisi kun bileiden jonossa 20-vuotias opiskelija päivitteli sitä kuinka kaikki muut ympärillä ovat niin nuoria ja itse on jo vanha. Mikähän (pian) 22-vuotias on sitten? Onneksi sentään keskimääräinen vaihtari on vähän vanhempi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti